Kuvastin siteeraa taidetekstejä

Sitaatteja

linkit -alas    /     Laaja

9/2018
Mielenkiintoinen vastakohta länsimaalaiselle usein mielivaltaiselle individualismille on kiinalainen traditionaalinen musiikki. Siinä esiintyjän tehtävä on oppia tarkkaan kopioimaan vuosisatoja vanha esitystraditio, jossa uskottiin olennaisen asuvan ja näin vapautumaan itsekkyydestä ja kaoottisesta tulkintojen maailmasta.

Kokonainen, ja paljon kattava näkemys ja teko on täynnä ymmärrystä. Silloin erilaisuudesta tulee rikkaus eikä selkkaus.

Ralf Gothoni : Luova hetki. Esseitä matkallaolosta musiikissa (1998 ), s. 243

ylös -ylös


8/2018
Niinpä nerokas taiteilija, säästyäkseen yleisön ymmärryksen puutteelta, saattaa tulla siihen tulokseen, että koska kerran aikalaisilta puuttuu tarpeellinen välimatka, jälkimaailmaa varten kirjoitettuja teoksia ei muitten pitäisi lukeakaan, niin kuin ei tiettyjä maalauksiakaan voi katsoa liian läheltä, jos haluaa niistä oikean käsityksen. Mutta itse asiassa kaikki raukkamaiset varokeinot erheellisten arvioiden välttämiseksi ovat turhia, niitä ei voi välttää. Se että jotakin nerokasta teosta on vaikea välittömästi ihailla, johtuu siitä että sen kirjoittaja on tavallisuudesta poikkeava, että vain harvat muistuttavat häntä. Taideteos itse, hedelmöittäessään ne harvat sielut, jotka pystyvät sitä ymmärtämään, saa ne kasvamaan ja lisääntymään.

Proust, Marcel : Kadonnutta aikaa etsimässä 3 : Kukkaanpuhkeavien tyttöjen varjossa 1 (1979/1919), s. 137

ylös -ylös


7/2018
Omasta mielestäni taiteellinen tutkimus on parasta mitä tiedemaailmassa on tapahtunut vuosikymmeniin. Se että sivutuotteena saadaan anything goes -materiaalia on pieni hinta siitä että monet tekijät kokeilevat mitä eriskummallisimmin tavoin sitä miten voisi tuottaa uusia tiedon luomisen ja ymmärryksen syventämisen tapoja. Kyseessä on itse asiassa paluu tieteen juurille. Tieteilijöitä ei pitäisi kiinnostaa amismaisesti opiskeltujen metodien oikeaoppinen käyttö tai se onko alaviitteet oikein merkitty, vaan useamminkin yksinkertaisesti se mitä tieto on, miten sitä voidaan tuottaa, ja millä tavalla sitä pystytään käsittelemään.

Ryynänen, Max : Elokuva, rakastettuni (2013), s. 138

ylös -ylös


6/2018
   Yksi sanoo: 'Tästä lapsesta tulee rikas.' Häntä kiitellään syvästi.
   Toinen sanoo: 'Tästä lapsesta tulee virkamies.' Hän saa myös osakseen kehuja.
   Kolmas sanoo: 'Tämä lapsi kuolee.' Hänet perhe pieksee pahanpäiväisesti.
Se, että lapsi joskus kuolee, on väistämätöntä. Mutta se, että lapsesta tulee rikas tai korkea virkamies, voi olla valhetta. Silti valheesta palkitaan, kun taas totuuden puhuminen palkitaan selkäsaunalla. Sinä..."
   "Minä en halua valehdella, opettaja hyvä, mutta en halua saada selkäsaunaakaan. Mitä minun siis pitäisi sanoa?"
   "Siinä tapauksessa sinun täytyy sanoa: 'Oho, onpa aikamoinen lapsi! Katsokaa! Mitä...' Hehe! Hehe! He, hehehehe!"

Lu Xun : Mielipiteen esittäminen (1925). Teoksessa Villiruohoa (2017), s. 46

ylös -ylös


5/2018
Taiteen alueen ja puutarhanäkymien väliset yhteydet ovat tulosta omistajien taiteellisista kyvyistä. Sen vuoksi monet kuuluisat puutarhat ovat oppineiden tai taidemaalareiden suunnittelemia, ja kuuluisat puutarhanomistajat olivat melkein aina hyviä maalareita. Puutarhan luomiseen sisältyy samanlaisia esteettisiä vaatimuksia ja henkisiä ulottuvuuksia kuin runojen lausumiseen tai maalauksiin, ja kirjallisuus on ollut monien puutarhojen inspiraation lähteenä.

The connections between the artistic realm and the appearance of gardens are the result of the artistic attainments of the garden owners, which was also why so many famous gardens were built or designed by scholars or painters, and the famous gardening masters were almost all good at painting. The creation of a garden involves similar aesthetic standards and spiritual aspects as chanting verses or paintings, and many gardens were inspired by literature.

Lou Qingxi : Chinese Garderns (2011), s. 143-144

ylös -ylös

4/2018
- Antaudu, antaudu, ohjaaja huusi hänelle.
- Mille minä antaudun?
- Itsellesi. Mieti nyt kaikkia niitä ihmisiä, jotka sinä olet tavannut, etkö muka niistä kaikista juuri sinä ole kiinnostavin ja tärkein.
Ingeborg nyökkäsi, aloitti alusta. Yksi repliikki, kolme lausetta, neljä verbiä ja seitsemän substantiivia. Liioitella ei saanut, eikä pienentää, totuus oli äänenpainoja tärkeämpää.

Linturi, Jenni : Malmi 1917 (2013), s. 139

ylös -ylös

3/2018
Taiteessa kohtaamisen voima voi rakentaa sillan menneeseen kadotettuun aikaan, jolloin kaikki oli toisin. Tai sillan tulevaan, kun itsestä alkaakin nousta uutta kokemisen tai tekemisen riemua, joka voi jopa muuttaa käsitystä itsestä, muista ja maailmasta. Kokijana, tekijänä, etsijänä nämä ihmiset ovat tavoittaneet jotain ennakoimatonta, odottamatonta. Se voi olla suurta tai pientä, mutta tavoittelijalle merkityksellistä.

Rinta-Panttila, Kirsti : Kokemus arvokkuudesta. Teoksessa Taide keskellä elämää (2007), s. 49

ylös -ylös

2/2018
Hän pelkäsi tapaa, jolla oli alkanut kiintyä tyttöön. Hän pelkäsi, että ei enää tuntisi tarvetta maalata. Että tyttö riittäisi. Hän nukkuisi yönsä hyvin. He muuttaisivat pieneen mökkiin maaseudulle. Albert maalaisi työkseen kylän taloja. Virginie ruokkisi kanoja ja kuokkisi kasvimaata. Lapset juoksisivat heidän jaloissaan ja nauraisivat. Hänen kätensä muuttuisivat jäykiksi ja jänteviksi, sellaisiksi, jotka käsittelivät kirvestä ja talttaa. Hänen niveliään särkisi eikä sivellin enää pysyisi hänen hyppysissään.
Onni olisi hänen loppunsa.

Hiidensalo, Venla : Sinun tähtesi (2017), s. 127

ylös -ylös

1/2018
Taiteilijat Xu Yihui, Li Mingzhu, Huang Yan ja Feng Shu ovat syntyneet Kiinassa Mao Tsetungin kuolinvuoden 1976 molemmin puolin. Heidän sukupolvensa taiteilijat ovat olleet todistamassa Kiinan nousua politiikan ja talouden maailmannäyttämölle, ja heidän teoksissaan heijastuvat selvästi ne riemun, epävarmuuden ja epäilyn tuntemukset, jotka ovat leimanneet elämää muuttuvassa yhteiskunnassa. Muutokset ovat kouriintuntuvia: Kiinan kaupunkikeskusten jyrkkä rakennemuutos, joukkomuutto maaseudulta rannikkokaupunkeihin ja koko kansakunnan vallannut äkkirikastumisen pakkomielle, joka on dramaattisesti korvannut sosialistisen ”kansan palvelemisen” eetoksen sekä poliittisen ryhmäajattelun hallitseman kulttuurin. Tämän uuden yhteiskunnan yleiseksi ihanteeksi on noussut individualismi, joka on raivannut tilaa erilaiselle ajattelulle ja toiminnalle.

Ling-Yun Tang : Nyky-Kiinan keraaminen kuvanveistotaide.
Teoksessa China : uutta kiinalaista posliinikuvanveistoa vol 2 (2007), s. 12-13

ylös -ylös

2017

12/2017
Clara asteli taulun ääreen merkillisen pelonsekaisen kunnioituksen vallassa. Minä tunnen sinut mutta en tiedä miten. Kului pitkä tovi. Sitten jokin huoneen eetterissä muuttui ja Clara vaipui kevyeen hurmostilaan, joka sai voimansa maalauksen kerroksista, sillä tyttö ei nähnyt taulua enää litteänä ja kaksiulotteisena vaan uudenlaisena syvyytenä, joka avasi hänelle oven unen maailmaan. Hän ei enää tiennyt, oliko hän unessa vai valveilla, kun aika kului samaan tahtiin kuin pilvet korkealla taulun mustan ja hopeisen musteen värisellä taivaalla.

Barbery, Muriel : Haltiaelämää (2016), s. 54-55

ylös -ylös

11/2017
Empatia tosiaankin edellyttää kykyä nähdä itsensä kuvitellussa tilanteessa, mikä on vaikeaa mielikuvituksettomille ihmisille. Mutta vaikka valhe ja mielikuvitus ovatkin aivoissa rinnakkain, ne eivät ole samanarvoisia. Kumpaankin tarvitaan kykyä kuvitella asioita joita ei ole olemassa, mutta siinä missä taiteellinen mielikuvitus on avoin sopimus vastaanottajan kanssa, valheen mielikuvitus on autoritaarinen, sillä se ei pyri tekemään sopimusta, vaan päinvastoin heikentämään mahdollisuutta muodostaa ympäröivästä maailmasta selkeä, itsenäinen ja uskottava käsitys.

Andersson, Lena : Enpä usko : ajatuksia ja kannanottoja (2016), s. 82

ylös -ylös

Sitaatti 10/2017
Kulttuurinen omahyväisyys näkyy ajattelutavassa, että ulkomaalaisilla on minun kulttuuristani paljon opittavaa – eikä päinvastoin. Esimerkiksi Grönlannin inuitit vilpittömästi luulivat, että eurooppalaiset löytöretkeilijät olivat tulleet heidän maahansa oppimaan hyveitä ja hyviä tapoja heiltä.

Turunen, Ari : Ettekö te tiedä kuka minä olen : ylimielisyyden historiaa (2016/2010), s. 87-88

ylös -ylös

Sitaatti 9/2017
Kirjoiten joka päivä vain muutamia sanoja
kuin veitsen
leikatessa mandariinia ja tavoittaessa hedelmän hienosyisestä solukosta mehun.
Annetaan sinisen valon kerros kerrokselta
valaista sitä maailmaa jota ei ole koskaan kuvailtu.

Kukaan ei ole ymmärtänyt kirjoituksiani,
säie säikeeltä punottuja kuin silkki.
Tässä kaupungissa minä
palvelen runoilijana hiljaisesti.
/
Each day I write only a few words
like a knife
cutting into the gush of tangerine’s finely woven juice.
Let layer upon layer of blue light
enter into a world that’s never been described

No one seen my light
finely woven strand by strand like silk.
In this city I
silently serve as a poet.

Wang Xiaoni : Starting anew as a poet (osa runosta)
Teoksessa : Something crosses my mind (2014), s. 27

ylös -ylös

Sitaatti 8/2017
Vasta- ja valtakulttuurin yhteentörmäyksen keskeinen lähtökohta on erilaisten todellisuuskokemusten ja niihin perustuvien todellisuuden tulkintojen välinen ristiriita. Käytännön konfliktikohdiksi tulevat näin ollen juuri ne normit, arvot, symbolit ja muut instituutiot, joissa niin valta- kuin vastakulttuuri ilmentävät ja uusintavat omat todellisuuden tulkintansa.
Tähän todellisuuksien ja tulkintojen ristiriitaan sisältyy paitsi kulttuurin kriisin myös kulttuurin muutoksen siemen.

Tuominen, Marja : Me kaikki ollaan sotilaitten lapsia : Sukupolvihegemonian kriisi 1960-luvun suomalaisessa kulttuurissa (1991), s. 385

ylös -ylös

Sitaatti 7/2017
Kun kokonainen kansakunta päättää rakentaa oman iltaruskonsa vain itsestään kertovalla kirjallisuudella ja anglosaksisella kirjallisuudella ja viihteellä ja itseään toistavien väkivaltaisten rikosten kuvauksilla, tulosta voidaan pitää paitsi moraalittomana, myös hyvin aavemaisena.
Asuttujen raunioiden ilmapiiriä lisää autereista taivasta vasten kohoavissa rakennuksissa sijaitsevien olohuoneiden kirjahyllyjen aivan uudeksi alkanut koostumus : Perheraamatun toisella puolella on noin satakunta rikosromaania ja bestsellerteosta ja toisella puolella kymmenkunta elämäntapakirjaa, jotka ovat kerääntyneet siihen kuin jonkin sisäisen paniikin pakottamina. Tämän pyhän kolminaisuuden keskellä asukkaat kyselevät sielullisen ahdistuksensa perään – ymmärtämättä asioiden loogista yhteyttä ja vaikutusta toisiinsa.

Rinnekangas, Rax : Kadonnut kieli (2015), s. 98-99

ylös -ylös

Sitaatti 6/2017
Isä mainitsi että äitini otti maalaustunteja joka päivä. Hän oli äskettäin mukana ryhmänäyttelyssä Shanghaissa ja oli saavuttanut tietynasteista menestystä. Koska äiti tunsi olonsa tarpeeksi hyväksi lähtemään ulos, ehdotin että tulisin seuraksi oppitunnille. Hänellä oli vielä 75 vuoden iässä halu oppia : ihailin häntä siitä, ja samalla ymmärsin mitä se merkitsi. Pitkän ja pimeän kulttuurivallankumouksen yön aikana taide – erityisesti maalaustaide – oli ollut hänen pelastuksensa, aivan kuten musiikki oli ollut oma pelastukseni.

Zhu Xiao-Mei : The Secret Piano (2012/2017), s. 266

ylös -ylös

Sitaatti 5/2017
Friedrich Nietzsche kirjoittaa Iloisessa tieteessä todellisen taideteoksen väistämättömästä ”vieraudesta”. Sitä ei voi välittömästi tunnistaa, ja se vaatii jonkinlaisen ponnistuksen avautuakseen meille pikkuhiljaa. Ensitapaamisella se saattaa näyttäytyä jopa vastenmielisenä ennen kuin vierautta kohtaan aletaan tuntea hellyyttä.
Simone Weilin ”teokselle myöntymistä” vastaa Nietzschellä ”vaiva ja hyvä tahto”, joita tarvitsemme ensikohtaamisen alussa, ”jotta teosta voitaisiin sietää sen vieraudesta huolimatta, ja jotta voitaisiin kärsivällisesti kestää sen katse ja ilme, ottaa lempeästi vastaan sekin, mikä siinä on kummallista [...]”.

Bergala, Alain : Kokemuksia elokuvakasvatuksesta (2013/2002), s. 58

ylös -ylös

Sitaatti 4/2017
Keväisin, kesäisin, syksyisin katselen ulos – mutta kun
koittaa talvi ja lumen
yksitoikkoisuus,
suljen kaikki
ovet ja ikkunaluukut – rakennan
satulinnani pilkkopimeään.
Unelmoin silloin sinisinä hohtelevista
taivaanrannoista, puutarhoista,
alabasteriveistoksista ja hiljaa
liplattavista suihkulähteistä,
suudelmista, linnuista, jotka laulavat
aamuin ja illoin – kaikista
ihanista idyllisistä kliseistä!
Ikkunani takana pauhaavat
kansannousut eivät saa minua hievahtamaan, eivät
nostamaan katsettani
työpöydästäni – olen haltioissani,
minä kutsun kevättä
tahdonvoimillani,
manaan aurinkoa
sydämestäni, lämmitän ilman tulisin ajatuksin.

Baudelaire, Charles : Maisema. Teoksessa Pahan kukat – Les Fleurs du mal – suomeksi tulkinnut Antti Nylén (2011/1861), s. 253-255

ylös -ylös

Sitaatti 3/2017
Musiikissa, nyttemmin elokuvassa, eivät ”sitaatit”, tietoiset viittaukset edelläkäyvään taideperinteeseen, ole harvinaisia. Tietysti niitä on kätketty myös romaaneihin ainakin Joycesta alkaen, mutta samalla noita harvoille onnellisille osoitettuja vihjeitä on jatkuvasti paheksuttu. Romaania on pidetty taidemuotona, jonka viimeistenkin salaisuuksien pitää avautua myös valmistautumattomille lukijoille. Miten aiheeton tai oikeutettu tämä vaatimus on, miten hyödyllinen tai turmiollinen ; asiasta voisi väitellä pitkään, mutta [Michel Butorin] ”Asteiden” yhteydessä riittää toteamus, että se sisältää ainakin pari hyvin selvästi annettua viitettä vuosisatamme klassikoihin.

Holappa, Pentti : Tuntosarvilla. Esittelyjä ja esseitä (1963), s. 64

ylös -ylös

Sitaatti 2/2017
Serge: Aikansa mies on mies joka elää omassa ajassaan.
Marc: Täysin älytöntä. Miten kukaan voisi elää muussa kuin omassa ajassaan? Selitä.
Serge: Aikansa mies on sellainen, josta voidaan sanoa kahdenkymmenen, sadan vuoden kuluttua, että hän oli oman aikakautensa edustaja.
Marc: Ähä-hä. Ja miksi, minkä takia?
Serge: Kuinka niin miksi, minkä takia?
Marc: Mitä minä hyödyn, jos minusta jonain päivänä sanotaan hän oli oman aikakautensa edustaja?
Serge: Mutta ystävä hyvä, eihän tässä ole sinusta kysymys, ei ystävä parka, ei! Ketä sinä kiinnostat! Aikansa mies, ja haluan korostaa, että enemmistöä heistä sinäkin arvostat, edesauttaa ihmiskunnan kehitystä… Aikansa mies ei pysäytä maalaustaiteen historiaa johonkin hypo-flaamilaiseen Cavaillonin maisemaan…
Marc: Carcassonnen maisemaan.
Serge: Olkoon, saman tekevää. Aikansa mies toimii osana kehityksen keskeistä dynamiikkaa...
Marc: Ja se on sinusta hyvä asia.
Serge: Ei se ole hyvä eikä paha – mitä sinä siinä moralisoit? - se on asioiden luonto.
Marc: Sinä esimerkiksi, sinä toimit osana kehityksen keskeistä dynamiikkaa.
Serge: Kyllä.

Reza, Yasmina : Taide (2003/1998), s. 57-58

ylös -ylös

Sitaatti 1/2017
Christopher Finchin valtava kuvateos Akvarellimaalaus 1800-luvulla on vähän raskas kantaa, mutta siinä on prerafaeliittojen punapäisiä kaunottaria ja Turnerin auringonnousuja. Mikä etuoikeus, kun saa röyhkeästi anastaa itselleen kolme kiloa kookasta ylellisyyttä! Aikakauslehti, jossa on Boubatin lapsivalokuvia, kasetillinen Bachin kantaatteja, kuvakirja Ranskan ympäriajosta: kaikki nämä erilaiset ihanuudet saa poimia koriinsa tyytyväisenä miettien, että aikoo silti vielä poimia jotakin mitä vastaan tulee. Lapset jaksavat kyyristellä sarjakuvien ja kuvakirjojen edessä ja huomauttaa joskus innoissaan: ”Kirjastonhoitaja sanoi että saan ottaa vielä yhden!”

Delerm, Philippe : Ensimmäinen siemaus olutta ja muita pieniä iloja (1999/1997), s. 89

ylös -ylös

Sitaatti | 2017 |    /     Laaja


*Jälkijunassa | Kuvastimesta | Laaja Kuvastin | Etusivu | Tampere | Rajatila | Saskia
ylös -ylös